huh huh...

pyydän syvästi anteeksi tätä mun historiallisen pitkää blogihiljaisuutta. vaikka oisin voinukki lopettaa tän blogin siihen päivään kun Ranskasta lähden, haluan silti että tää saa arvoisensa lopetuksen - sen verran kauan mä tätä jaksoin tehdä.

eka pari sanaa kotiinpaluusta. oon nyt siis ollut kolme viikkoa kotona... tää on ollu ehkä maailman ihaninta, vaikeinta, oudointa, hämmentävintä ja parasta aikaa. ihanaa saada olla taas kavereiden kanssa! ja vaikka sitä ei ehkä itselle myöntänyt niin kyllä tuolla maailmalla pelotti, onkohan ne samat naamat siellä kotona odottamassa. kävi ilmi että kyllä oli. ja tuskin mä ainoona ensinäkemistä jännitin. voisin vaikka vannoa että kavereilla ja perheellä se jännitys - ja odotus - oli kahta kertaa kovempi. mutta nyt kun on alkujännitykset karistettu ja kaikki tärkeimmät ihmiset moikattu, alkaa kotona oleminen tuntumaan oikeelta. täällä mun kuuluu olla. ainakin toistaiseksi, seuraavaa reissua odotellessa! nyt kun oon ollu kotona en oo myöskään pystyny hirveesti ajattelemaan tota vaihtovuotta tai kaikkia asioita joita koin; se on myös yks syy minkä takia tätä blogia en oo vielä saanut päätökseen.

mutta niin..tässä vähän kuvapläjäystä mun viimeisestä viikosta Ranskanmaalla. Oli tosi tapahtumarikas ja antoisa viikko kaikenkaikkiaan; oma perhe tuli hakemaan mut vuoden päätteeksi pois ja vielä lisäksi sain esitellä niille maisemia jossa olin koko tuon ajan viettänyt.

viimeinen ilta Luconissa juuri Suomesta kotiin tulleen vaihtarin Charlènen, Rotary-klubin presidentin ja nuorisovaihtoasiamiehen kanssa

kuvat siis Pariisista, Angers:sta, L'Aiguillonista, Les Sablesista, L'île de Ré:ltä ja tietty Luconista. Aika paljon ehdittiin siis vajaan viikon aikana nähdä! nyt tuli kyllä kauhee maratoni postaus mut toivottavasti kestätte :) kirjoitan siis vielä paluumatkasta ja itse paluusta sekä sen (melkein valmiin) "oppaan" Ranskaan lähteville tuleville vaihtareille :)

Bisous, Emma