Ensimmäiset kuukaudet
ekojen kuukausien aikana olo saattaa olla aika sekava - kaikki on uutta ja jännää, tuntuu kuin olis jollain lomalla, koti-ikävä ei oo vielä ehtiny tulla, kaikki on paljo "siistimpää" ku kotona. toisaalta muistan et alussa mua väsytti koko ajan, väsytti uuden kielen kuunteleminen, ymmärtäminen ja puhuminen (tai sen yrittäminen), väsytti tavata niin hirvee määrä uusia ihmisiä, yrittää ystävystyä ja oppia mahdollisimman paljon uudesta kulttuurista. alkuvaiheessa host-perheen merkitys on tosi suuri koska koulukavereita ei oo vielä välttämättä ehtiny tulla niin paljon tai niiden kanssa ei hengaa koulun ulkopuolella joten kaikki perheen yhteiset aktiviteetit auttaa hirveesti. myös tukiverkko ja kokemusten vaihto muiden vaihtareiden kanssa on tärkeetä. kotiin kannattaa olla mahd. vähän yhteydessä jotta sopeutuminen on helpompaa.
(Ranskan) kielen oppiminen
kielen oppiminen tulee oikeestaan aika itestään, ainakin jos on hyvät pohjat opittu koulussa. jos näin ei oo niin mun mielestä ainoo tapa oppia on harjotella vaan ihan hitosti - yrittää puhua koko ajan, kattoa telkkaria, lukee lehtiä, kuunnella musiikkia, kirjottaa sanoja muistiin jne. ja tärkeimpänä varmaan puhua mahdollisimman vähän suomea.
ranskasta viel erikseen...ei kannata pelästyä jos alussa kieli tuntuu hirveen hankalalta, sille pitää vaan antaa aikaa. kannattaa harjotella erityisesti kirjottamista koska se on ääntämisestä niin poikkeavaa ja jatkossahan jos koulussa viel lukee ranskaa, pitää osata kirjottaa. mulla oli aluks aika hankalaa ton kielen kaa mut kyl huomas et pitkän ranskan pohjat oli aika hyvät koska n. 2 kk jälkeen oli jo aika helppo puhuu ja loppuvuodesta ymmärsin käytännössä ihan kaiken mitä mulle puhuttiin. kirjottaminenkin parani ihan sikana, esim aikasemmin kaikki aksentit oli mulle täyttä hepreaa (kun eihän niihin oikeen sellasii sääntöi pysty sanoo) mut nyt joku sana näyttää oudolta jos aksentti on väärin tai puheesta sen tajuu kyl mihin ne aksentit tulee (ei nyt ihan aina tietenkään mut joka tapauksessa). ja sit tietty oppimista autto tosi paljon oma innostus kieleen! merkatkaa sanoja suomennosten kanssa muistilapuille ja jättäkää niitä sitten näkyville. tai kirjottakaa vaikka päiväkirjaa ranskaks niin oppii oikeesti tuottamaan omaa tekstiä.
sellanen vielä tosta miten tuo kielen taso kehittyi, eli ite tein loppuvaiheessa varsinkin kaikki kokeetkin ranskaksi eli oon selittäny kaiken maailman maailmansodasta hiv-viruksen toimintaan joten sanasto ja lauserakenteet on kehittyny ihan valtavasti!
sellanen vielä tosta miten tuo kielen taso kehittyi, eli ite tein loppuvaiheessa varsinkin kaikki kokeetkin ranskaksi eli oon selittäny kaiken maailman maailmansodasta hiv-viruksen toimintaan joten sanasto ja lauserakenteet on kehittyny ihan valtavasti!
Ystävystyminen ja kouluelämä
Koulu ja ihmiset on tosi erilaisia ku Suomessa. ei kannata ihmetellä jos ekoina viikkoina saat kauheesti huomioo ja kaikki yhtäkkiä tuntee sut. toi alkuaika on just tosi tärkeetä tulevien ystävyyssuhteiden kannalta vaikka et ehkä silloin vielä pysty olemaan oma ittes tai ehkä enemmän ilmaisemaan itteäs tarpeeks hyvin. ekasta parista viikosta koulussa en muista oikeesti yhtään mitään. se oli niin iso harppaus tuntemattomaan ja eka koulupäivä oli varmaan yks pelottavimmista asioista mitä oon ikinä tehny. pitää vaan uskaltaa mennä ja puhua ihmisille ettei käy silleen että kuukauden päästä jengi tuijottaa sua ajatuksella "toi on nyt toi vaihtari". ja sitten jos ja kun joku kaveri pyytää sua kahville tai bileisiin niin kannattaa tehdä kaikkensa että pääsee. koulun ulkopuolella keskustelut on paljon yksityisempiä ja siellä ne ystävät saadaan. ei kuitenkaan kannata olla yli-innokas ja pyydellä jokaista luokkakaveria kahville harvase päivä - ranskalaiset ottaa koulun tosi tosissaan ja yleensä viikolla ei kavereiden kanssa ehdi juurikaan olla.
koulussa läksyjen suhteen ei kannata ottaa liian rankasti. ei kukaan oleta että sä ymmärrät ja osaat täydellisesti ja yleensä opettajat kohtelee vaihtareita tosi kivasti vaikka ne ei ihan päteviä muuten työssään oliskaan. opettajat myös kyselee kauheesti ja on kiinnostuneita susta. varaudu pitämään ainakin pari esitelmää itestäs ja Suomesta.
Syksy ja joulu
Ekojen kuukausien jännitys (tai uutuudenviehätys) on hävinnyt ja alat pikkuhiljaa sopeutua uuteen ympäristöön. tää aika on kenties kaikista vaikeinta koko vuoden aikana ja koulukavereiden tai muiden kavereiden merkitys on iso. hanki itelles tekemistä! jos kokoajan vaan roikkuu facebookissa ja skypessä jää kaikki hieno vaihtomaassa /-kaupungissa huomaamatta. harrastukset on hyvä vaihtoehto jos vapaa-aikaa on liikaa. Ranskassa voi harrastaa aikalailla kaikkia urheilulajeja (mut ei kyl sählyä tai lätkää), musiikkia yms. Myös host-perheen kanssa vietetty aika ja tehdyt aktiviteetit on tärkeitä.
Jouluna ei kannata oikeestaan ajatella että on JOULU. itelleni joulu oli aika vaikeeta, mutta selvisin siitä ajattelemalla että tää on vaan joku iso ranskalainen illallinen. saan sitten suomalaisen jouluni takas tänä vuonna :) host-perheen jäsenille pitää ostaa lahjat mutta kavereille ei ehkä kannata. äläkä turhaan lähettele monen kympin postimaksut maksavia paketteja Suomeen. kyllä sä ehdit lahjoja antaa seuraavanakin jouluna.
Loppuvuosi
Vaihtovuoden loppussa susta tuntuu että tää paikka on sun koti. ainakin toinen koti. elämä ja arki tuntuu tosi oikeilta, näin sen kuuluu olla. kavereiden kanssa olis ohjelmaa niin ettei ehdi kaikkialla edes käydä. alat muistaa kaikki parhaat hetket vuodestas ja haikee fiilis on tosi yleinen. et vois uskoo että siitä on monta kuukautta kun viimeks olit Suomessa ja näit kavereita ja perhettä. saatat olla peloissas takaisinmenosta ja toisaalta helpottunut. tää vaihe riippuu hirveesti ihmisestä. jotkut ei haluis lähtee ollenkaan vaihtomaasta ja jotkut on iloisia lähtiessään mutta hieman haikeita, jotkut taas kiireisiä lähtemään takaisin kotiin. mulla oli vähän haikea fiilis kun sen tajus että mähän oikeesti LÄHEN. mä en enää asu täällä, mä meen kotiin. mutta toisaalta olin niin iloinen kun sain takaisin kaikki mun rakastamat asiat ja ihmiset Suomessa.
Ja tosiasiahan on että mä voin aina palata Ranskaan kun siltä tuntuu, mutta mun koti on täällä Suomessa. Ja se toinen koti, no se jäi Ranskaan.
koulussa läksyjen suhteen ei kannata ottaa liian rankasti. ei kukaan oleta että sä ymmärrät ja osaat täydellisesti ja yleensä opettajat kohtelee vaihtareita tosi kivasti vaikka ne ei ihan päteviä muuten työssään oliskaan. opettajat myös kyselee kauheesti ja on kiinnostuneita susta. varaudu pitämään ainakin pari esitelmää itestäs ja Suomesta.
Syksy ja joulu
Ekojen kuukausien jännitys (tai uutuudenviehätys) on hävinnyt ja alat pikkuhiljaa sopeutua uuteen ympäristöön. tää aika on kenties kaikista vaikeinta koko vuoden aikana ja koulukavereiden tai muiden kavereiden merkitys on iso. hanki itelles tekemistä! jos kokoajan vaan roikkuu facebookissa ja skypessä jää kaikki hieno vaihtomaassa /-kaupungissa huomaamatta. harrastukset on hyvä vaihtoehto jos vapaa-aikaa on liikaa. Ranskassa voi harrastaa aikalailla kaikkia urheilulajeja (mut ei kyl sählyä tai lätkää), musiikkia yms. Myös host-perheen kanssa vietetty aika ja tehdyt aktiviteetit on tärkeitä.
Jouluna ei kannata oikeestaan ajatella että on JOULU. itelleni joulu oli aika vaikeeta, mutta selvisin siitä ajattelemalla että tää on vaan joku iso ranskalainen illallinen. saan sitten suomalaisen jouluni takas tänä vuonna :) host-perheen jäsenille pitää ostaa lahjat mutta kavereille ei ehkä kannata. äläkä turhaan lähettele monen kympin postimaksut maksavia paketteja Suomeen. kyllä sä ehdit lahjoja antaa seuraavanakin jouluna.
Loppuvuosi
Vaihtovuoden loppussa susta tuntuu että tää paikka on sun koti. ainakin toinen koti. elämä ja arki tuntuu tosi oikeilta, näin sen kuuluu olla. kavereiden kanssa olis ohjelmaa niin ettei ehdi kaikkialla edes käydä. alat muistaa kaikki parhaat hetket vuodestas ja haikee fiilis on tosi yleinen. et vois uskoo että siitä on monta kuukautta kun viimeks olit Suomessa ja näit kavereita ja perhettä. saatat olla peloissas takaisinmenosta ja toisaalta helpottunut. tää vaihe riippuu hirveesti ihmisestä. jotkut ei haluis lähtee ollenkaan vaihtomaasta ja jotkut on iloisia lähtiessään mutta hieman haikeita, jotkut taas kiireisiä lähtemään takaisin kotiin. mulla oli vähän haikea fiilis kun sen tajus että mähän oikeesti LÄHEN. mä en enää asu täällä, mä meen kotiin. mutta toisaalta olin niin iloinen kun sain takaisin kaikki mun rakastamat asiat ja ihmiset Suomessa.
Ja tosiasiahan on että mä voin aina palata Ranskaan kun siltä tuntuu, mutta mun koti on täällä Suomessa. Ja se toinen koti, no se jäi Ranskaan.
nyt vaan paljon paljon rohkeutta kaikille tuleville vaihtareille, pitäkää lippu korkeella! ja muistakaa että kyllä suomalaisella sisulla sitä aina pärjää :)
