yksi kaksi KOLME

Ekaks, älkää pelästykö! vaikka kirjotinkin ranskaks ton edellisen, kyl silti pidän ihan suomenkielisenä tän blogin! koulussa saa ihan tarpeeks harjotella ranskan kirjottamista haha... ja pitäähän mun suomeeki harjotella ;)

Mutta kirjottelen aikalailla samanlaista juttuu tähän kun kirjotin eilen... eli siis oon ollu nyt täällä KOLME KUUKAUTTA, 12 viikkoa, 92 päivää, 2208 tuntia, 132 480 minuuttia ja 7 948 800 sekuntia....

En. Voi. Uskoa. Oikeesti, mitä justhan mä lähin? 

En voi myöskään tajuta että noin 1/4 mun vuodesta on jo menny.. oon toisaalta tosi innoissani siitä miten paljon kaikkee saan vielä kokea ja nähdä. oon myös innoissani siitä miten "jännää" elämä tulee taas olemaan Suomessa kun saan kaikki mun ikävöimät asiat takaisin. Pakko sanoo kliseisesti, mutta ei voi tajuta mitä kaikkee on ennen kun sen menettää. en esim IKINÄ olis ajatellu että pitäisin lohjaa isona kaupunkina. nyt ajattelen niin XD en myöskään ikinä ajatellu että kaipaisin sellasta asiaa kuin luistelu tai JÄÄKIEKKO. mitä hittoa.... katoin yks päivä vaa NHL:ää joltain urheilukanavalta ja siel oli kaks suomalaista (Minnesota eli jos oikee muistan niin Mikko Koivu ja Niklas Bäckström) ja tuli sellanen fiilis et ääää haluun luistelee ja pelaa jääkiekkoo :D

Mut täytyy kyl sanoa että jo nyt on outoa lukea noita ekoja bloggauksia, tai ihan outoo sanoo näin mut oon kyl muuttunu siitä! tai no, muuttunu ja muuttunu mut sillon olin niin pihalla kaikesta,  mutta nyt kaikki tuntuu normaalilta ja tutulta... Ihan kun mä asuisin täällä :) 

Tuli tost mieleen kun yks päivä mun fyssan opettaja kysy ketkä asuu Luconissa (kun tonne kouluun tulee aika paljon oppilaita ympäröivistä kylistä) ja mä viittasin ilosena et joo.. Ja sen jälkeen se opettaja nauro :D mitä mähän vaan vastasin sen kysymykseen? 

Oon myös miettiny miten paljon mulla on ollu oikeesti onnea.. tai en tiiä mikä kultalusikka suussa oon syntyny tai mitä mut no esim. kaikissa rotarykoulutuksissa puhuttiin hirveesti vaikeuksista mitä voi tulla kun joulu lähestyy (eli näihin aikoihin) ja miten voi tulla niin ikävä kotiin ettei kestä.. Mulla ei oo ollu mitään tollasta. Oon kuullu myös miten paljon kaikkia ongelmia vaihtareilla on ollu kavereiden saannissa, host perheen kanssa, kielen kanssa, tai klubin kanssa. Mulla oli ekasta päivästä lähtien koulussa kavereita joihin tutustun koko ajan paremmin ja paremmin. Mun tämänhetkinen perhe on aivan ihana ja edellinenkin oli kiva ja nää tuntuu välittävän musta. Kielikin alkaa sujua koko ajan paremmin (kuten voi ehkä huomata tosta edellisesta postauksesta) ja klubinkin kanssa kaikki asiat on hyvin. En voi ymmärtää, miten kaikki onki voinu mennä niin hyvin! Ja siks mulla onkin hyvä syy olla kiitollinen (haha sattuipa sopivasti ku kaikki jenkeissä TAI KANADASSA XD olevat ja täällä olevat jenkit puhuu Kiitospäivästä) tosi tosi monelle ihmiselle ja pitäis tehä oma postaus pelkästään sille mut päällimmäisenä kuitenkin oon kiitollinen Rotarylle ja kaikille kavereille täällä ja SIELLÄ ja tietty äitille ja iskälle ja Joonalle ja Miikalle :)

weheartit

just remember that there'll always be sunshine somewhere

Mutta jeah huomenna sitten viikonloppu vihdoin!!!
Bisous, Emma